Käräjäoikeus


Kuten edellä on todettu, tuomioistuinten riippumattomuuden voidaan katsoa toteutuvan parhaiten, kun tuomarit itse osallistuvat tuomioistuinlaitoksen hallintoa koskevaan päätöksentekoon. Tästä syystä Tuomioistuinvirastossa ylimmän päätösvallan tulisi olla tuomarienemmistöisellä johtokunnalla. Viraston päivittäisestä toiminnasta vastaisi johtokunnan nimittämä ylijohtaja.


Tuomioistuinviraston perustamista valmistellut toimikunta ehdotti, että Tuomioistuinvirastossa ylintä päätösvaltaa käyttäisi valtioneuvoston nimittämä tuomarienemmistöinen johtokunta, jossa olisi kuusi tuomaria, yksi tuomioistuinten muuhun henkilöstöön kuuluva jäsen, yksi asianajaja sekä yksi jäsen, jolla olisi erityisesti julkishallinnon johtamisen asiantuntemusta. Tuomarijäsenistä kahden piti olla päällikkötuomari; toisen yleisistä tuomioistuimista ja toisen hallinto- ja erityistuomioistuimista.

Varsinais-Suomen Käräjäoikeus Istunnot


Johtokunta nimettäisiin siten, että korkeimmat oikeudet ja Suomen Asianajajaliitto nimeäisivät itse ehdokkaansa. Muut neljä tuomarijäsentä nimettäisiin hovioikeuksien, käräjäoikeuksien, hallinto-oikeuksien ja erityistuomioistuinten päällikkötuomareiden toimesta ilmoittautumisten perusteella sekä keskusteltuaan asiasta keskenään ja kuultuaan tuomareita edustavia henkilöstöjärjestöjä. Tuomioistuinten muun henkilöstön ehdokkaan nimeäisivät tätä henkilöstöä edustavat työntekijäjärjestöt. Oikeusministeriö esittelevänä ministeriönä huolehtisi julkishallinnon johtamista omaavan jäsenehdokkaan hankkimisesta ilmoittautumismenettelyn perusteella.

Jyväskylän Käräjäoikeus


Vaihtoehtona toimikunnan ehdottamalle kokoonpanolle on esitetty jo toimikuntavaiheessa esillä ollutta mallia, jossa virastossa olisi ehdotettua suppeampi johtokunta ja tämän lisäksi laajempi edustuksellinen neuvottelukunta. Tällaisen mallin on arvioitu olevan ehdotettua tehokkaampi ja päätöksentekokykyisempi.

Kuusamo Käräjäoikeus



Yksittäisistä jäsenistä erityisesti asianajajan ja julkishallinnon johtamisen asiantuntijan kuuluminen johtokuntaan on herättänyt keskustelua. Lisäksi on esitetty, että käräjäoikeuksilla tulisi olla johtokunnassa vahvempi rooli, koska Tuomioistuinviraston esimerkiksi henkilöstöön ja toimitiloihin liittyvät tehtävät painottuvat voimakkaasti käräjäoikeuksiin yksinomaan jo siitä syystä, että niitä on määrällisesti eniten. Ongelmalliseksi on myös nähty, että tuomioistuinten henkilöstöä edustavien palkansaajajärjestöjen nimeämä jäsen olisi päättämässä työnantajan päätösvaltaan kuuluvista asioista, joista ei valtion virkaehtosopimuslain (664/1970) mukaan saa sopia. Tällaisen jäsenen kuulumisen johtokuntaan on arvioitu aiheuttavan intressiristiriitoja erityisesti virkasuhdetta ja sen palkkausta koskevista asioista päätettäessä.

Varkaus Ilmoitustaulu


Edellä jo esiin tuodulla tavalla tuomioistuinten riippumattomuus edellyttää, että ylin päätösvalta virastossa kuuluu tuomarienemmistöiselle johtokunnalle. Sen ja viraston käytännön toiminnasta vastaavan ylijohtajan välisestä toimivallasta voidaan säätää tarkemmin työjärjestyksessä. Johtokunta ei olisi edustuksellinen elin, vaan sen tarkoituksena on huolehtia tuomioistuinlaitoksesta kokonaisuutena. Tästä syystä on pidettävä perusteltuna, että johtokunnassa on riittävä tuomioistuinlaitoksen tuntemus. Se voidaan saavuttaa siten, että johtokunnan tuomarijäsenet edustavat tasapuolisesti eri tuomioistuimia. Tämä huomioon ottaen, käräjäoikeuksien edustusta ei ole perusteltua lisätä siitäkään huolimatta, että niitä on lukumääräisesti eniten.

Hämeenlinna Käräjäoikeus


Sidosryhmien, kuten asianajajan, kuuluminen johtokuntaan ei ole välttämätöntä Tuomioistuinviraston tehtävät huomioon ottaen. Toisaalta se toisi arvokasta näkökulmaa Tuomioistuinviraston toimintaan ja tuomioistuinlaitoksen kehittämiseen. Virasto kuitenkin myös ohjaisi tuomioistuimia ja päättäisi määrärahojen jakamisesta niille. Asianajajaliiton tai muiden sidosryhmien osallistumista tähän päätöksentekoon ei ole tuomioistuinten riippumattomuus tai Tuomioistuinviraston muista keskusvirastoista poikkeava rooli ja yhteiskunnallinen asema huomioon ottaen pidettävä täysin ongelmattomana. Kyseessä ei ole samanlainen elin kuin esimerkiksi tuomarinvalintalautakunta tai tuomarinkoulutuslautakunta, joissa sidosryhmiä ja tuomioistuinten niin sanottua asiakasnäkökulmaa edustavien tahojen, kuten syyttäjien ja asianajajien, edustus on eri tavoin perusteltavissa. Huomattava myös on, että nämä lautakunnat säilyisivät jatkossakin itsenäisinä ja niissä tarvittava muiden kuin tuomioistuimia edustavien tahojen asiantuntemus olisi siten turvattu. Tuomioistuinvirasto voi myös muulla tavoin huolehtia sidosryhmäyhteistyöstä ja ottaa siinä esiin tulleet seikat huomioon tuomioistuinlaitoksen kehittämisessä.